Kerronpa tässä oman sairastelutarinani. En tiedä inspiroiko se ketään, mutta ainakin voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että sain katkaistua oman 30 vuoden sairastelukierteeni muutamassa päivässä, kun löysin oireilleni oikean syyn.

Rakastan pehmeitä asioita! 💙 Olen monesti ihmetellyt sitä, eikö muut aikuiset rakasta, sillä ainakaan heidän kodeistaan ei turhan paljon löydy asioita, joita voi vapaasti hipsutella ja joita voi ottaa kainaloon. Ainakin minun käteni ja ihoni pitää siitä, että sitä vasten on pehmeitä materiaaleja: ne saavat koko kehon ja hermoston rauhoittumaan ja kevenemään. Jos on stressaava tilanne, ei tarvitse kuin ottaa jokin pehmoystävä kainaloon, koko kehoon tulvahtaa heti selkeästi havaittava turvan ja lämmön tunne. Tämä on meillä kaikilla perustarpeena jo lapsena, joten mihin se katoaisi aikuisenakaan? Ei mihinkään, me vain jossain kohtaa unohdamme sen ja kuvittelemme, että se on jollain tapaa lapsellista ja hölmöä. (Ei ole!)  Etsimme helposti myös lämpöä ja turvaa toisista ihmisistä - mikä ei tietystikään ole ollenkaan huono juttu - mutta ei voi olettaa niinkään, että koko ajan olisi joku toinen saatavilla. Entä vaikka työmatkalla? Pakkaatko mukaasi jotain pehmeää ja kodikasta? Jos et, niin miksi et? 

Törmäsin eilen erääseen videonpätkään, jota jäin miettimään. Siinä puhuttiin manifestoinnista, mikä sanana nostattaa ainakin minulla karvat pystyyn, vaikka sinänsä asia ei ole lainkaan niin mystinen ja outo, kuin mitä itsekin alun perin kuvittelin. Tämä nyt ei ollut siis se, mitä jäin miettimään, mutta alustan nyt ensin hieman tätä manifestointi-asiaa ja suhdettani siihen noin ylipäätään, jotta edes itse pysyisin kärryillä omassa ajatuksenjuoksussani.