Yksi yksinkertainen syy siihen, miksi ohjatut kurssit ja valmiiksi laaditut treeniohjelmat eivät toimi, on se, että aika monessa meissä asuu pieni kapinallinen. Tunnistan sen niin selvästi myös itsessäni! Se on se tyyppi, joka ohjeet saatuaan alkaa heti miettiä, miten voisi tehdä asiat omalla tavallaan, ihan pikkuisen paremmin? Se, joka alkaa väittää vastaan ihan periaatteesta, koska haluaa tehdä asiat eri tavalla. Se, joka inhoaa rutiineja ja ulkopuolelta tulevia ohjeita, joka haluaa päättää itse ja pitää langat omissa käsissään. Ja tietysti myös se kärsimätön pöhelö, joka ei jaksa innostua mistään pitkäpiimäisestä jutusta, vaan haluaa kokeilla sitä sun tätä ja nähdä tuloksia nopeasti. Elääkö sinussakin tällainen Kapinallinen?
Ei ole missään tapauksessa väärin rakastaa rutiineja ja valmiita ohjeita – niistä on aivan varmasti hyötyä! Elämä voi olla varsin helppoa, kun vaan noudattaa valmiiksi laadittuja neuvoja ja pääsee kiinni sopivaan rutiiniin – varsin vaivatonta, kun ei tarvitse paljoa ajatella, sen kun vaan menee ja tekee! Rutiinit voivat luoda yllättävän paljon turvaa ja rakennetta arkeen, ja osa meistä yksinkertaisesti kaipaa niitä. Tällaiselle henkilölle esimerkiksi valmiin dieettirungon noudattaminen ei ole mikään ongelma ja sitä myötä myös tulokset ovat usein taattuja. Jos se tuntuu sinulle luontevalta ja hyvältä, älä vaan vaihda, vaan pidä kiinni!
Sitten on meitä, jotka alkavat heti pyristellä vastaan. Kun joku vain vilauttaakin valmista ohjelmarunkoa, alkaa otsasuoni pullistua. Minä ainakin inhoan sitä, että pitäisi tehdä tiettynä aikana tiettyjä asioita ihan vain siksi, että jonkin toisen mielestä se on kivaa. Minun on hirveän vaikea sietää myös sitä, että joku toinen tulee pätemään, MITEN minun pitäisi tehdä asioita, koska se on hänen mielestään ainoa oikea tapa. Haluan, että minulle annetaan korkeintaan hyvin väljät suuntaviivat (jos nyt niitäkään edes suostun noudattamaan) ja kasan vinkkejä siitä, miten tavoitetta voisi lähteä tavoittelemaan (ja joista sovellan oitis omat tapani).
Olen huomannut, että esimerkiksi mitkään elämäntapamuutoksiin tähtäävät ohjelmat eivät saa minua motivoitua juuri tästä syystä. Vaikka lupaus kuulostaa kivalta, heti kun aletaan ehdottelemaan jotain noudatettavaa runkoa, lopetan. Ruokavaliot eivät toimi, koska oma ruokailuni on ihan oma juttunsa: minulla on sen verran ruokarajoitteita, aisti- ja makuinhotuksia sekä suolistohaasteita, joten en jaksa uskoa, että kukaan tällä maapallolla pystyisi laatimaan minulle täysin soveltuvan ruokaohjeistuksen. (Ja vaikka pystyisikin, niin ei ole ollenkaan varmaa, että noudattaisin sitä.)
Myös valmiit treeniohjelmat ovat aika nounou: en missään tapauksessa pysty tekemään niistä rutiinia, koska en halua tehdä samoja asioita samoihin aikoihin ja sitä paitsi siihen väliin tulee aina lapsiperhearjeksi kutsuttua säätöä, joka katkaisee hyvin suunnitellun homman. Ja vaikka haluaisinkin, niin se olisi aikataulujen takia aika mahdotonta: Omat aikataulumme ovat hyvin vaihtelevia, koska mieheni tekee vuorotyötä ilman mitään logiikkaa ja minä sumplin omat aikatauluni kahden osa-aikatyöni osalta viikko kerrallaan täysin joustavasti miten sattuu. Meillä ei siis ole erikseen työ- ja vapaapäiviä lasten koulua lukuunottamatta, vaan vapaat ja työt ovat joka viikko erilaiset. Jonkin voisi olla tällaista mahdotonta sietää, mutta minun muutenkin fiiliksen mukaan etenevään toimintaani se sopii hyvin. Lasten harrastukset ja pari omaa juttua saan kyllä kalenteroitua kohtalaisen sujuvasti, joten yritän keskittää treenini niihin: valitsen tanssikursseja tai käyn kuntosalilla silloin kun lapseni on omissa harrasteissaan. Loput sijoitan sinne mihin ne sopivat, eli aivan miten sattuu.
Olen yrittänyt useampaan kertaan aloittaa jotain kunto-ohjelmaa, mutta jossain kohtaa se on kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Vaikka ohjelma olisikin kiinnostava, sen pitäisi olla niin henkilökohtaisesti laadittu, että se oikeasti osuisi omaan arkeeni, eikä niin, että minun täytyy rakentaa arkeni ohjelman ehdoilla. Sellaista, mikä hiertää ja hankaa, ei jaksa kovin kauaa ylläpitää. Tietyistä jutuista voi toki aikaa myöten tulla osa arkea, kunhan niihin tottuu, mutta aika harva haluaa tottua asioihin, jotka eivät vain omaan arkeen sovi. Tuntuu, kuin koko ajan yrittäisi työntää neliötä ympyrän muotoisesta aukosta.
Kun tutkin erilaisia motivoitumistyylejä, tunnistin itseni aivan selvästi tyypistä, joka haluaa koko ajan soveltaa, kehittää ja parantaa. Minulle ei riitä, että on kiva valmis runko, vaan alan heti etsiä kohtia, joissa sitä voisi parantaa ja kehittää enemmän minulle sopivaksi. Kun tarpeeksi sovellan ja kehitän, alan olla alkuperäisestä sen verran kaukana, että en tiedä palveleeko se enää tarkoitustaan. Mutta omalle päälleen on tosi vaikea sanoa stop, kun sillä on taipumusta olla melkoinen ideanikkari. Jatkuva luovuuskin voi olla siis joissain tilanteissa haitaksi.
Olen kova tyttö muutenkin tuunailemaan kaikenlaista: kun löydän jonkun kivan jutun, se ei yleensä kelpaa sellaisenaan, vaan löydän pian jotain, mistä kohtaa siitä voisi fiksata vielä enemmän omannäköisen. Sisustus- ja vaatevalinnoissani olen tarkka, joten miksi jättäisin sen vain siihen? Haluan, että ihan kaikki omassa arjessani tuntuu MINULTA. Jos jokin antaa minulle valmiin ruokalistan, se ei ole minua, vaan jonkin toisen kokemusten ja mieltymysten pohjalta rakennettua. Silloin se ei tunnu omalta, vaan vieraalta, oudolta, turvattomalta.
Kaikkein eniten minua ärsyttää ulkopuolisen päteminen ilman pätevää syytä. Kun tein nuorena siivoushommia päiväkodilla, minua turhautti suunnattomasti, kun eräs ohjaajistani halusi koko ajan päättää, miten minun pitää hommani suorittaa, vaikka minä siivosin, hän istui toimistossa. Olisi luullut, että pääasia oli siisti päiväkoti ja että kaikki hommat tulevat tehdyksi viikon aikana, mutta tämä oli päättänyt, että näkemättä lainkaan koko tiloja, hän koko ajan laati listoja uusiksi kysymättä lainkaan minulta, miten hommat olisi fiksuinta paikan päällä hoitaa. Juuri kun olin saanut hyvästä systeemistä kiinni, tämä tuli ja keksi jälleen uuden tavan, joka ei sopinut minulle ollenkaan. (Puolessa vuodessa systeemiä ehdittiin vaihtaa ehkä neljään kertaan.) Sen sijaan että olisin yhtenä päivänä pessyt kaikki kylppärit (eli raahannut mukanani kylppärinpesuvälineitä ja tehnyt tehokasta työtä), hän vaikkapa keksi, miten joka päivä siivotaan YKSI kylppäri. Tästä johtuen jouduin joka ikinen ilta raahaamaan ties mitä välineitä mukanani ja kuopimaan vähän sieltä ja vähän täältä ja hosumaan edestakaisin. Tiesin, miten asiat olisi hoidettu tehokkaasti ja hyvin, mutta ilmeisesti sillä ei ollut mitään merkitystä.
Tämä siis ihan vain esimerkkinä siitä, että aina paperilla hyvältä näyttävät suunnitelmat eivät välttämättä ole ollenkaan hyviä käytännössä, vaan olisi päästävä sinne käytäntöön kysymään ja katsomaan, miten ne kivat ideat sinne istuvat. Ja tuleeko hyvää tulosta, jos tekijä on koko ajan vastahankaan.
Elämyshakuisuus on oma lukunsa. Olen huomannut, että se rajoittaa tietyllä tavalla melkein mitä tahansa projektia, mihin pitäisi sitoutua pitkäksi aikaa. En ole koskaan unelmoinut työstä, jota voisin vetää samanlaisena eläkkeelle saakka: minua kiinnostaa niin moni asia, että haluan yhdistellä ja kokeilla niitä kaikkia. En jaksa tehdä pitkään samaa, vaan kaipaan väliin muuta. Kudon yhden sukan, teen välissä ehkä jotain muuta, ja sitten vasta toisen. Tai teen toisesta erilaisen. (Laatikkoni ovat täynnä eriparivillasukkia.) Alkaa kuristaa, jos pitäisi tehdä jotain samaa päivästä toiseen. Rakastan tanssia, mutta vaihtelen tanssilajeja koko ajan. Rakastan matkustelua, mutta en missään nimessä halua mennä montaa kertaa samaan kohteeseen: haluan koko ajan jotain uutta ja erilaista. En isosti ja hurjasti, vaan pienesti ja turvallisesti, mutta silti.
Elän muutenkin hyvin fiiliksen mukaan: välillä haluan piirtää, sitten maalata, sitten värittää, sitten tehdä käsitöitä. Ei ole mitään projektia, mihin jaksaisin paneutua perusteellisesti ja pitkään. Luen keskimäärin viittä fyysistä kirjaa yhtä aikaa fiiliksen mukaan, samoin äänikirjalistallani niitä on ehkä 20. Riippuu aivan täysin fiiliksestä, mitä haluan lukea ja kuunnella. Muistan olleeni aina sellainen haahuilija: minusta oli ihanaa uppoutua omiin juttuihini ja sukeltaa flow-tilaan, ja minua ärsytti suunnattomasti se, että olisi pitänyt mennä syömään tai tekemään jotain muuta ihan vain siksi, että se oli merkitty aikatauluun. Rakastan flowta! Inhoan siivoamista, mutta sekin onnistuu kyllä silloin, kun on sopiva fiilis päällä. Jos yritän pakolla tehdä jotain, siitä tulee vain epämääräistä tuhertamista ja kiukkua, joten odotan mielelläni hetkeä, jolloin se oikeasti motivoi. (Mitään varsinaista keskittymishaastetta minulla ei ole – se onnistuu kyllä kun haluan, vaikka ei olisikaan kovin mieluista.) Minusta olisi kaikkein ihaninta matkailla vain ja ainoastaan fiiliksen mukaan: pysähtyä ja mennä milloin huvittaa, yöpyä siellä mihin sattuu menemään. On rasittavaa varata asioita etukäteen tiettyihin aikoihin ja olla tiettynä aikana tietyssä paikassa. En edes aina haluaisi tietää, mihin olen menossa ja mihin päädyn, vaan pääasia on nauttia matkanteosta ja tunnelmasta. Harmittavasti se ei ole aina ihan mahdollista.
Kapinallinen voi tietysti liittyä myös siihen, että haluaa pitää langat visusti käsissään, ja sen vuoksi on vaikea luovuttaa niitä toiselle. Tunnistan itsessäni myös tätä: en halua toisia ohjailemaan ja määräilemään, vaan haluan päättää itse. Olen myös usein todennut, että nopeiten ja parhaiten usein onnistuu, kun vain tekee itse. Olen ollut erityisesti nuorena hyvin vaativa ja perfektionismi, olen sitä vieläkin tietyissä asioissa – mihinpä sitä tiikeri raidoistaan pääsisi. On kiva, että asiat tulevat tehdyksi kunnolla, eikä niin, että joudun parsimaan kaikenlaista toisten perässä (voi kuule, suurin osa lapsiperheuupumuksesta varmasti liittyy juuri tähän). Voisi ajatella, että vaativuus on ristiriidassa sen kanssa, että haluaisi vaan huidella menemään miten huvittaa. Ajattelen kuitenkin, että ehkä se on sitä samaa vapauden kaipuuta molemmissa: En halua olla koko ajan riippuvainen toisten päätöksistä ja ohjeista, vaan mennä fiiliksen mukaan ja päättää itse, mitä ja milloin teen. Ehkä tämä oli yksi syy hakeutua yrittäjäksi: minun on vaikea ottaa vastaan ohjeita toiselta, vaan haluan itse päättää mihin suuntaan olen matkalla. Tällaista häröilyä jaksan kyllä vaikka sinne eläkkeelle saakka.
Kapinallinen ei ole huono asia, vaikka joissain kohdin se voikin rajoittaa omaa toimintaa. Tärkeintä on tunnistaa, jos se niin tekee ja miettiä, miten sen kanssa pärjäisi paremmin. Mutta silloin, kun löytyy kapinallisuuteen sopivat olosuhteet, se useimmiten riemuitsee siitä, että saa mennä omassa aikataulussaan ja tehdä itselle hyvältä tuntuvia asioita. Tällöin siitä tulee eteenpäin vievä voima, joka nauttii omasta päätösvallasta, joustavuudesta ja rajattomista soveltamismahdollisuuksista. Kapinallisenkaan ei tarvitse siis olla vihollinen, vaan se voi olla loistava ystävä, kun sitä tuntee paremmin. Toki kapinallinenkaan ei ole muuttumaton: vaikka monet sen ominaisuuksista saattavat liittyä kiinteästi esimerkiksi temperamenttipiirteisiin, sitäkin voi opetella kouluttamaan tietyiltä osin, jos se heittäytyy liikaa vaivaksi. Tai ainakin oppia sietämään paremmin sen oikutteluja.
➡️Millainen kapinallinen sinun sisälläsi asuu?
➡️Millaisissa hetkissä se herää?
➡️Mitä se vastustaa?
➡️Miten se vaikuttaa toimintaasi?
➡️Milloin se estää, milloin vie eteenpäin?
➡️Jos sinun pitäisi antaa kapinalliselle nimi, mikä se olisi?
➡️Minkä näköinen se on?
➡️Voisiko se jatkuvan haastamisen sijaan olla tehokas yhteistyökumppani?
Että semmosta.
t. Laura
Koska minussa itsessäni asuu tuo kapinallinen, olen ottanut sen sekä monet muunlaiset persoonallisuudet, temperamenttitekijät ja ominaisuudet huomioon omien palveluideni rakentamisessa:
➡️Annan useita erilaisia vaihtoehtoja lähestyä samaa asiaa, jotta voit valita niistä ne tavat, mitkä motivoivat juuri sinua parhaiten ja mitkä ovat sinulle luontaisia. Samalle vuorenhuipulle voi kiivetä lukemattomista eri suunnista ja käyttäen hyvin monia eri tapoja. Voit esimerkiksi tehdä matkaa itsenäisesti (esim. verkkokurssit), kirjallisesti, ”piilossa” sähköpostin takana, livenä kanssani kameran välityksellä tai kutsua mukaan koko oman kaveriporukkasi tai työyhteisösi. Tai yhdistellä kaikkea sekä että, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Tämän takia valikoimassani on vaikka ja mitä, ei vain yhtä palvelua.
➡️Koska olet yksilö, en yritäkään sulloa sinua tiettyyn muottiin ja rakentaa kaikille toimivaa ohjelmaa: sen sijaan jaan erilaisia työkaluja, joita voit testata ja kokeilla, sekä erilaisia ajatuksia ja oivalluksia, joita voit makustella, ja miettiä miten ne omalla kohdallasi toimivat. Ota se, mikä sopii, jätä se, mikä ei.
➡️Haluan, että kaikki muutoksen ainekset lähtevät sinusta itsestäsi: tuolloin motivaatio kantaa ja tukee muuta arkeasi, ei niin, että arki täytyy laittaa uusiksi. Saat myös jo sinussa uinuvat voimavarat käyttöösi: ei tarvitse hankkia uutta osaamista, koska sinulla on sitä jo, et vain ehkä tiennyt sitä vielä! Et tarvitse myöskään suurta määrää energiaa aloittaaksesi, koska kaikki on sinussa jo valmiina. Etkä rohkeutta, koska se mitä on, riittää!
➡️En jaa valmiita vastauksia: tavoitteena on löytää ratkaisun avaimet yhdessä, koska vastustaisit valmiita ohjeita kuitenkin. En ole opettaja tai PT - olen rinnalla kulkija, hoksauttaja ja se, joka poistaa näkökenttää rajoittavat silmälaput. En ole myöskään terapeutti, mutta kaikki palveluni ovat terapeuttisia. Tavoitteenani on auttaa sinua olemaan oman elämäsi kuski: tsempata, kannustaa ja antaa hyviä vinkkejä. Tämän vuoksi en voi tarjota sinulle välttämättä tarkkaan etenevää ohjelmaa, koska tie voi muuttua matkalla.
➡️Pyrin siihen, että oivallukset olisivat monikäyttöisiä ja sellaisia, että tietyn haasteen tai tavoitteen lisäksi työkalut toimisivat myös muihin mahdollisiin arjen pulmiin. Ei vain vasaraa ja sahaa, vaan monitoimityökaluja, jotka kulkevat kätevästi mukanasi, ja joita voit lainata kaverillekin. Sen vuoksi ohjelmistossani ei ole tiukasti vain tiettyyn asiaan sidottuja juttuja, kuten ”ruokavalio laihduttajalle”, ”treeniohjelma kiireiselle vanhemmalle”, ”jännitysopas opiskelijalle”: useimmiten samat jutut toimivat riippumatta siitä, mitä olet tavoittelemassa, missä elämäntilanteessa olet tai mikä on oma haasteesi tai unelmasi. Uuden jutun tullessa voit taas soveltaa samaa työkalua uudelleen ja uudelleen ja muokata sitä tarpeen tullen paremmin soveltuvaksi.
➡️Yleensä ohjauksilleni ja kursseilleni ei ole aikarajoitusta: voit edetä kursseilla täysin omaan tahtiisi, ja saat silti kaipaamasi avun tarvittaessa. Niitä ei myöskään tarvitse ”päästä läpi” tietyn aikaikkunan sisällä, jotta ei tule painetta tehdä matkasta suoritusta. Myös ohjauksia voit varata niin kauan kuin koet sen tarpeelliseksi: voimme tavata kerran tai kaksikymmentä, säännöllisesti tai silloin tällöin. Sinä päätät. Vaikka antaisin harjoituksia ja tehtäviä, sinä loppu viimein päätät, teetkö niitä vai et.
➡️Koska työllistän itse itseni, en ole sidottu mihinkään tiettyyn pohjateoriaan tai suuntaukseen: yhdistelen kaikkea toimivaa päämäärää silmällä pitäen. Mielestäni hyvinvointi ja arjen toimivuus on kaiken päämäärä, ei niinkään se, minkä nimisellä teoriabussilla sinne mennään. Tämän vuoksi pystyn tarjoamaan paljon joustavampia ratkaisuja kuin tietyn suuntauksen terapeutit tai tietyn firman tai järjestön kouluttajat ja PT:t. Monipuolisuus ei kuitenkaan tarkoita, että toimintani olisi vailla pohjaa – niitä pohjia vain on monia! (Jos jokin tässä mietityttää ja olet vaikkapa hyvin teoriakeskeinen ihminen, keskustelen mielelläni eri osaamisalueistani kanssasi!)
➡️Jos kuitenkin tällainen vapaus valita heikottaa, rakastat rutiineja ja sinun on vaivatonta seurata ohjeita, sekin onnistuu! Kerro se minulle, niin laaditaan yhdessä sinulle sopiva, sinun vahvuuksiisi ja persoonaasi sopiva suunnitelma. Tehdään rakenteita ja aikatauluja, jos niitä kaipaat päästäksesi eteenpäin! Toivon kuitenkin, ettet jää orjallisesti ohjeideni vangiksi, vaan että saat myös rohkeutta ja uskallusta jatkossa soveltaa niitä itsenäisesti muihin elämäsi palikoihin. (Älä tee siis jatkuvista ohjeista itsellesi rajoitetta.)
Lämpimästi tervetuloa palveluihini juuri sellaisena kuin olet, Kapinallisen kera tai ilman! 💗
Lisää kommentti
Kommentit