Mitä sinulle tulee mieleen, kun ajattelet oman mielen kanssa työskentelyä?
Ihan rohkeasti vain, mitä ENSIMMÄISENÄ tulee mieleen?
Ehkä mieleesi pulpahtelee kuvia nyökyttelevästä psykologista, yksinkertaisesti sisustetuista terapiahuoneista ja nenäliinapaketeista. Tai siitä, miten kerätä voimia kohdata kaikki ikävät asiat, jotka on työntänyt syrjään. Kummituksia, haamuja, mörköjä kaapit täynnä?
Jos se olisi tuota, ei ihme, että vähän punttia tutisuttaisi.
Loppujen lopuksi aika pienellä osalla meistä on taakkanaan niin valtavia mörköjä, että niiden käsittelyä pitäisi pelätä. Suurimmalla osalla meistä on ehkä elämän varrella sattunut kaikenlaista kolhua ja naarmua, mutta pääosin siellä, missä kuvittelemme olevan pimeää ja pelottavaa, onkin ihan hyvät valot päällä ja ihan rento meininki. Se vain epäilyttää, koska se ei ole tuttua maastoa, emmekä tiedä millaisista kummitusbileistä on kyse.
Asioiden käsittelyssäkään emme ehkä edes pelkää asioiden käsittelyä, vaan sitä, että pillahdamme itkuun puolituntemattoman ihmisen edessä tai muuten käyttäydymme jotenkin muuten, kuin fiksun ja tasapainoisen aikuisen kuuluisi.
Lohdutuksen sana siis: ei ole mikään pakko mennä itkemään tuntemattoman tyypin eteen, vaan voi ihan itsekin painaa valokatkaisijasta valot päälle ja heittäytyä bileisiin. Pelot ja mielen möröt ovat ajatuksia, joten niihin ei voi kuolla. Psykologi tai muu ammatti-ihminen voi auttaa johdattelemaan valokatkaisijan luo kysymällä oikeat kysymykset, mutta joka tapauksessa jää sinun tehtäväksesi painaa nappia ja häätää ylimääräiset rettelöitsijät pihalle. Aina ei kuitenkaan tarvita kallista ja pitkäpiimäistä terapiaa, vaan joskus ihan vain uskallusta kurkistaa ja sytyttää ne valot. Toisinaan pienikin pökkäisy oikeaan kohtaan voi saada ihmeitä aikaan.
Jotenkin me ajattelemme ihan liian vaikeasti näistä asioista.
Olen lukenut kasvatuspsykologiaa, psykologiaa, aikuis- ja lastenpsykiatriaa, työ- ja organisaatiopsykologiaa, positiivista psykologiaa sekä monenlaista muuta mielenhuoltoon ja hyvinvointiin liittyvää. Olen myös itse käynyt pariakin erilaista terapiaa sekä opiskellut mm. terapeuttista kirjoittamista. Minulla on siis kohtalaisen hyvä ote siihen, mitä mieleksi ja mielenhuoltamiseksi kutsutaan. Pelkästään joskus se, että sanon työskenteleväni näiden asioiden parissa, mietityttää ihmisiä, ja he ihmettelevät, eikö näin abstraktien asioiden kanssa pyöriskely ole jokseenkin vaikeaa ja epämiellyttävää. Öö, ei. Mitä enemmän olen lusikkaani soppaan työntänyt, sitä enemmän inspiroidun mielen rajattomasta potentiaalista ja mahdollisuuksista. En vain saa siitä tarpeekseni!
Ja samalla yhä enemmän ihmettelen sitä, miksi omaa mieltään pitäisi pelätä, koska ei se ole sen kummempi osa sinua kuin kyynärpää tai pottuvarvas - tosin monta kertaa monipuolisempi ja kiehtovampi.
Mieli on jatkuvasti mukana ihan tavallisessa arjessa. Silloin, kun keität aamukahvia, menet työpaikalle, seisot kaupan kassajonossa, tervehdit naapuria, lenkität koiraa, syöt iltapalaa ja katsot uutta Netflix-sarjaa. Mieli on mukana siinä, miten suhtaudumme kiireeseen ja uusiin asioihin, siinä, miten reagoimme ja toimimme, siinä, millaisia tunteita erilaiset tilanteet meissä päivän mittaan herättävät.
SINÄ tunnet oman elämäsi parhaiten. SINÄ tunnet oman mielesi parhaiten, koska se on SINUN ja kulkee koko ajan mukanasi. On naurettavaa väittää, että ulkopuolinen, aivan tuntematon ihminen tietäisi ajatuksistasi tai tuntemuksistasi yhtään mitään.
Tietysti apua saa ja pitää hakea, jos yhtään tuntuu siltä, että kaipaat tienviittoja ja oikeita kysymyksiä, ohjausta ja neuvoja. Haluan vain herätellä huomaamaan, että kaikkeen ei tarvita aina vuosien terapiaa, vaan paljon voi tehdä itsekin.
Oman mielen hyvinvoinnista huolehtiminen alkaa pienistä asioista. Pienistä arkisista oivalluksista ja halusta ymmärtää itseään paremmin. Siitä, että huomaa miltä tuntuu, millaisia ajatuksia päässä pyörii.
Mielen kanssa työskentely ei ole pelottavaa, vaan IHANAA! Jos mieltään kohtelee kuin mörköä, se todennäköisesti käyttäytyy myös niin. Jos alat sen ystäväksi, sekin todennäköisesti suhtautuu sinuun ihan suopeasti ja ottaa sinut mielellään mukaan hyviin bileisiin. Matka mieleen voi olla lempeä tuulahdus, matka kohti jotain tuttua ja turvallista. Kuin lomamatka etelään näin pimeänä vuodenaikana. 💜
Arjen Väripilkkuja on tehty tätä varten. Se antaa työkaluja ja vinkkejä mielen hyvinvointiin ja stressinhallintaan, siihen ihan tavalliseen arkeen niin, että pääset hyvään vauhtiin. Tarkoituksenani ei ole tehdä sinua riippuvaiseksi palveluistani, vaan auttaa sinut lentoon omilla siivilläsi tarjoten siihen monenlaisia keinoja - valitse tapa, joka sopii sinulle parhaiten! En ole sidottu yhteen terapiasuuntaukseen tai teoriaan, en pitkiin enkä lyhyisiin aikatauluihin ja määritelmiin. Kaikki toiminta on asiakaslähtöistä ja ratkaisukeskeistä ja rakentuu asiakkaan haasteiden, unelmien ja toiveiden ympärille. Uskallan väittää, että kovin monesta muusta paikasta et saa näin matalan kynnyksen terapeuttista ohjausta (ilman diagnooseja, lähetteitä ja edes varsinaisia haasteita), mutta samalla maata mullistavia, isoja oivalluksia. Ihan siksi, että SINÄ olet päähenkilö ja pääset oikeasti viemään ajatukset omaan arkeesi.
Kurkista valikoimaani ja kysy rohkeasti lisää, niin laitetaan turhat möröt ja uskomukset pakettiin.
Värikkäitä ajatuksia arkeesi!🧡💜❤️💚💙
t. Mielimatkaoppaasi Laura
Lisää kommentti
Kommentit